Monte Rosan hiihtomestoja ja Alagnan skeneä on aina hehkutettu ja olemmekin jo vuosia kytänneet sopivaa hetkeä tilanteen "objektiiviseen“ tarkastamiseen. Monte Rosan vuorimassiivi ja hiihtoalue ovat Alppien eteläreunalla, ja lumitilanne on usein huono. Nytkin juuri sataneen lumen olivat jo pilanneet tuuli ja aurinko. Päätimme kuitenkin vihdoin lähteä Italian-retkelle – joskus sinne olisi joka tapauksessa mentävä, ja keli näytti kuitenkin kohtalaiselta hiihtoretkeilyyn jäätiköillä. Ajo Andermattista Alagnaan oli myöskin  varsin siedettävä nelituntinen ja halpa majoike löytyi sopivasti vuokrakaravaanista Alagnan leirintäalueelta.

Keskiviikkona lähdimme heti reippaasti hiihtolenkille Punta Giordanille, joka on hiihtoaluetta lähimpänä oleva vaatimattoman näköinen nelitonninen (4046 m). Haikki ylimmältä Indrenin hissiltä ylös kivikasalle näytti alhaalta mitättömältä repäisyltä, mutta 800 korkeuserometriä raahustamista ilman akklimatisoitumista otti kuitenkin tovin ja tuloksena oli mahtava päänjyskytys.

Seuraavan päivän pähkinä olivat tulevat hiihdot sääennusteiden arpoessa tunnin välein vaihtuvia symboleja. Samalla saatiin kuitenkin jalkoja verryteltyä kunnon puikalla. Yhä vaikeampi ymmärtää miksi joku tavallinen rinnehiihtäjä tulee Andermattiin, kun vuoriston eteläpuolella on tarjolla paitsi aurinkoa ja euron espressoja, myös kunnon hissit ja mielettömän hienoja, hyvin hoidettuja rinteitä. Ei mitään kotoisia jääkouruja. Joku ränni ja alueen hissioffaripotentiaaliakin tuli hahmoteltua kiitos Mikon ja Polvere Rosan.

Perjantaina päätimme suunnata ylös Rifugio Mantovalle. Jos sää olisi huono, saisimmepa ainakin hieman liikuntaa ja näkisimme randoreittien alkua isojen huippujen suuntaan. Otimme päivän laiskasti ja hellekelissä hiihtelimme vain tuvalle 3500 metrin korkeuteen.

 

Leppoisaa lorvimista Rif. Mantovalla

Satunnaista, vuoristomajoilla pesivää Suomi-poppoota arvioimassa Vincent Pyramiden eteläseinän laskua ja laskijoita 

 

Matka jatkui alppistartilla auringon noustessa. Tavoite oli epämääräinen: hiihdellä jäätikköä hiljakseen mahdollisimman ylös ja valita viime hetkellä joku ladun oikean puolen huipuista. Ohuen ilman kanssa oli vielä pikku probleemaa, joten korkeimmat törmät skipattiin suosiolla. Kaksi pienempää nelitonnishuippua Ludwigshöhe (4272 m) ja Balmenhorn (4167 m) kuitenkin kipaistiin. Hieno randopäivä vuorijättiläisten keskellä - tänne tullaan uudelleen!  Retken kruunasi lasku takaisin Alagnan kylille, 3000 korkeuserometriä!

 

Kohteiden arpomista, vaihtoehdot vasemmalta Doufourspitze (Sveitsin korkein huippu), Zumsteinspitze ja Punta Gnifetti.

Ludwigshöhen harjalla 

Balmenhorn

Bonuskuvassa P. Giordanin huippukiviltä vinkit grammanviilaajille: lapio ja sondi kulkevat näppärästi paitaan ommellussa fleecetaskussa! Tontulla jalassa myös mikrofarkkushortsit (nyt trikoiden päällä), kätevät, kestävät ja elegantit lämpimän kelin tourailuun. Ammattimies...