Tyytyväinen tyttö töppyrällä

 

Takana viisi kiipeilypäivää. Aluksi laakso vaikutti logistisesti hankalalle ja monet käytännöt typerille, mitä ne toki ovatkin, mutta nyt jo hommaan on tottunut ja kiipeily on lepyttänyt hermoja. Mukava paikka ja kiipeily on mahtavaa. Tänne olisi helppo jämähtää suunnilleen asumaan...

Ollaan pysytelty helpoissa neljän ja viiden tähden klassikkoreiteissä, jotka ovat greidistään huolimatta olleet todella kiipeilyllisiä, ilmaviakin ja kivi loistavaa. Ei mitään sorarännejä kuten helpot reitit usein Alpeilla. `Helppous´ tuntuu olevan kuitenkin kovin suhteellista sillä 5.8 halkeamassa meikäläiset saa yrkätä jo lähes täysilläJ.  After sixin jälkeen kiivettiin vierestä Nutcracker (5.8) joka lienee laakson useimmin kiivetty helppo reitti, viisi köydenpituutta viiden tähden halkeamaa. Lähdettiin myöhään iltapäivällä joten ruuhkia ei ollut edellä. Perässä tosin seurasi vakio jenkkipoikien retkue joiden kanssa ollaan sattumalta oltu joka päivä täsmälleen yhtä aikaa samoilla reiteillä ja siis kuin yhtä perhettä jo.

Lisää halkeamatekniikkaharjoittelua saatiin Royal Arches (5.10b/ 5.7 A0, 16 kp) -reitillä, joka varmaan kilpailee edellisen kanssa kiipeilijämääristä. Enni ja Pauli rykäisivät reitin taannoin simulina 2.5 tunnissa! Meillä meni ihan asiallisesti varmistaen ja kaikkien mini-pendulumien, paikoin lasittuneiden kräkkien ja släbien jälkeen ehkä kuusi tuntia kiipeilyyn ja pari kolme tuntia jonotteluun. Jonottelu täällä vaan on oikeastaan hauskaa. Keli oli mahtava ja ihmiset huippumukavia. Siellä hyllyillä notkuessa sitä on aikaa turista kiipeilystä, hiihtämisestä, politiikasta ja Euroopan ja Amerikan eroista jopa siinä määrin, että juttua piti jatkaa vielä illalla ravintolan puolellakin. Euroopassa ei vain koskaan tarvii nostaa tuoppia ranskisten tai italialaisten kanssa joihin ständeillä törmää, sääli.

Leppoisa ledge ja muutama huipulle pyrkivä

 

Eilen oltiin jo melko jumissa eikä kiipeilykamoja räkätessämme edes huomattu kun vierestä oli laukannut karhu. Ihmeteltiin vaan mitä ihmiset kuvailevat ja jatkettiin tyytyväisinä kränkkäämään verryttelyksi lyhyempiä reittejä. Myös pikkureitit ovat upeita kuten Bishop’s terrace, 60 metriä A-luokan laybackia sekä nyrkki- ja sormiloukkuja.

Tänään herättiin sateeseen jonka on ennustettu jatkuvan muutamia päiviä. Suuntaamme siis ulos laaksosta johonkin kaupunkiin viettämään välipäiviä ennen kuin palataan jatkamaan oppikoulua tänne Currykylän kiipeilykeskukseen.