Andermattin laduilla

Ollaan taas toki hiihdelty, mutta aika perussettiä niin ei olla pidelty kiirettä päivitysten kanssa.. Toissa viikonloppuna jatkettiin Andermatt-ekskursioita tutustuen paremmin Rotstock-huipun taustaan jäätiköineen sekä reittiin Sunnig Lücke –satulan yli ja alas Winterhornin nousureitin juurelle. Edellisen viikonlopun lumet oli jokin sääilmiö tuhonnut, ja lähes kaikkialla oli kivikovaa betonia. Oli kuitenkin taas mukava hiihdellä ylämäkiä auringossa ja uusilla reiteillä. Ketään muita ei juuri näkynyt, ei ihme ‘lumi’tilanteen huomioon ottaen.  

Andermattin taustoja   

Viime viikolla saatiinkin sitten jääkerroksen päälle muutama kymmenen senttiä, ja kiirehdittiin keskiviikkona saksan kurssilta iltapäiväpuutereille Engelbergiin. Lähestulkoon unelmasettiä jota oli säästynyt täysin koskemattomana iltapäivään asti! Lauantaiksi tuli vielä vähän lisää, mutta jossain välissä oli tullut vettäkin joten paikoin oli pehmeän pakan puolivälissä omituinen uusi jääkerros. Parhaiten lunta keränneillä linjoilla oli kuitenkin taas ihan mukavat meiningit Engelbergissä ja sunnuntainakin saatiin vielä jokunen ok mäki Andermattissa. Apresilla oltiin porukassa, jossa oli myös suomalaisia lomalaisia - me tietty valittettiin että kun lumi oli taas jo vähän tuulen pakkaamaa ja kiviäkin näkyy, kun toiset oli ihan tohkeissaan. Niin sitä turtuu, eikä tänään (lauantai) edes jaksanut lähteä mäkeen, kun ei oo tuoretta lunta ja ollaan viime aikoina sen verran skinnailtukin ettei jaksaisi taas kovin kauaksi lähteä hiihtelemään. Huomenna täytynee kuitenkin mennä haukkomaan vuoristoilmaa.

Engelbergin pujottelua  

Ollaan podettu jonkinmoista ostohysteriaa viimeaikoina. Nyt on vihdoin saatu molempien laskutoimintaan helpotusta alppisiteiden ja uusien suksien muodossa. (Huh, Ellulta löytyy salaisena skinnailuaseena lisäksi Dynafitit! Seuraava hankinta on sitten varmaan trikoot…) Telemarkille on tietysti edelleen sijansa, mutta toistuva pitkien ja jyrkkien mäkien ylös-alas-sahaaminen on vain paljon kevyempää, antoisampaa ja turvallisemmankin oloista alppivehkeillä, varsinkin jos lumi on vähän niin ja näin. Kantapäät lukittuina ollaankin nautiskeltu nyt ihan toisen tason vauhdeista ja jyrkkyyksistä. Uudet sukset, jotka joidenkin vanhan koulun edustajien mielestä muistuttaisivat ehkä lumilautaa tai jopa vesisuksia, saavat kaikenlaiset lumiolosuhteet ja jäät tuntumaan puuterilta eivätkä pikku kummut, dropit tai urat paljoa hetkauta, toisin kuin kantapäät vapaana… On se vaan vielä paljon hauskempaa! Kohta kun maisemiin saapuu alppieksperttejä Suomesta, niin saadaan harjaantunutta silmää vaivaava väärä hartioiden kierto kitkettyä pois, kädet oikeaan rytmiin ja polvien jiirit kuosiin. 

Suksien lisäksi ollaan hommattu myös muita teknisiä apuvälineitä laskunautintoa ja etupäässä turvallisuutta lisäämään. Kuvassa Ellu uuden ABS-reppunsa kanssa. Repun sivuille saa kahvasta vetämällä räjäytettyä yhteensä kaksisataalitraiset ponttoonit, jotka lumivyörytilanteessa pitävät uhrin pinnalla ja parantavat siten selviytymistä tehokkaammin kuin mikään muu laite. Kahdestasadasta tunnetusta tapauksesta, joissa lumivyöryyn joutunut uhri on käyttänyt ABS reppua, vain 3 on kuollut, joten kyseinen reppu siis tekee vyörystä vaarattomamman kuin influenssa, johon kuolee huomattavasti useampi sairastunut… Eli nyt voimme unohtaa kaikki vyöryennusteet ja jättää aivot kotio kun lähdetään mäkeen! (Huono vitsi!)