Olemme kääntyneet kotimatkalle. Ensimmäisenä pysäkkinä oli San Diego. Amerikkalaiseksi leppoisa kaupunki, ihan eri tasoa kuin ostarilähiöiden Los Angeles. Toki downtown oli täälläkin vain toimistopilvenpiirtäjien getto, mutta hieman sivummalla oli mahtavia rantoja ja rantabulevardia. Herra lainelautaili ja rouva klenkkakoipi piti paikkaa auringossa. San Diego tuntui erittäin sopivalta surffimestalta aloittelijalle pitkän ja matalan rannan beach breakin tarjotessa rentoa kyytiä. Kamat oli helppo vuokrata suoraan rannalta ja aaltoa tuli tasaisesti (tarkoittaen tässä aallolla pikemminkin kuohua). Isoille pojille näytti myös riittävän tyrskyjä lähes tuubeihin asti… Muutaman päivän jälkeen jatkoimme loputtoman hiekkarannan ja surffiskenen läpi takaisin Los Angelesiin. Nyt olemmekin jo palauttaneet kotina pari kuukautta toimineen liskovanin ja ja jatkamme hetken aaltojahtia Baja Californiassa Meksikon puolella. 

 

Yhteenvetona Amerikasta voidaan todeta, että parhaimmillaan kiipeily on tosi hienoa. Erityisesti Yosemiten halkeamat ja Red Rocksin jyrkät, vaihtelevat multipitsit olivat mieleensyöpyviä. Miinuspuolia kiipelyn suhteen olivat erityisesti etäisyydet, jotka yhdistettynä tiettyyn yleiseen kehittymättömyyteen (paikoin luokattomat tiet, huonot leirinnät jne) tekivät matkaamisesta paikoin aavistuksen rasittavaa. Kokonaisuutena uusi manner ei siis ehkä kuitenkaan pysty kilpailemaan Euroopan ja erityisesti Sveitsin kanssa, jossa lähes samantasoista kiviläjää on silmän kantamattomiin, fasiliteetit ovat kauttaaltaan paremmat, etäisyydet lyhyemmät ja erityyppistä säätä, kiveä sekä kulttuuria löytyy heti seuraavasta laaksosta, kylästä tai viimeistään naapurimaasta. Eikä ole rangeri heti koputtelemassa ovelle, jos silmäluomet alkavat vähän roikkua.

 

Ajatus kotiinpaluusta ei siis masenna, varsinkin kun Andermattiin näytti olevan luvassa 2 vrk:n aikana 40 senttiä lunta, jihaa! :)