Viikot toistavat toisiaan… ja hyvä niin! Paitsi että lauantai oli kylläkin viikon ainoa hiihtopäivä L. Tavoitteena oli Brisenin huippu (=gipfel, eli kroisantti), 2400 metrin korkeudessa, aivan edellisen viikonlopun kohteen vieressä. Edelleen siis ensimmäisiä vuoria joihin Baselista ajaessa törmää. Vaikka seudulla ollaan jo useampi retki kihnutettu, lähtö tälle reitille oli taas laaksosta jossa ei oltu vielä lainkaan käyty. Grosstal ei nimestään huolimatta ollut lainkaan suuri, ja sinne Vierwaldstättersee-järveltä nouseva tie oli yksi kapeimpia ja jännimpiä mitä olemme alpeilla kokeneet, tehden spiraaleja suoraan järven päällä. Pidemmällä laaksossa oli lopulta ihan kunnon kylä kirkkoineen, leipomoineen ja hotelleineenkin. Ihme loukkoihin sitä ovat ihmiset tunkeneetkin, kuten nyt vaikka tuonne mutkien taakse - tai karhujen asuttamalle suoalueelle jääkylmän meren perukoille…

Tämänkin laakson laitumilta pyyhki muutaman hengen vetoisia kabiineja sinne tänne. Otettiin niistä yksi ylös Gitscheneniin. Näitä koppejahan ei kukaan varsinaisesti aja, vaan täytyy tietää, että kabiinin seinässä olevalla veivattavalla puhelimella voi kopin täyttyessä soittaa hissi-Jägerille, joka pyöräyttää katiskan käyntiin kunhan rakennustöiltään joutaa.

Yläasemalta 1500 metrin korkeudesta olivat jo lumet sulaneet, joten sukset kainalossa paineltiin ensimmäiset kinkamat, lampaiden mussutellessa samoilla niityillä tuoreita yrttejä. Koilliseen viettävällä nousu/lasku-uralla oli lumi säilynyt silti hyvin, pehmeten kuitenkin päivän lämmössä parhaaksi mahdolliseksi firniksi. Päivän jälkeisessä brainstormingissa emme löytäneetkään vastausta siihen, kumpi oikeastaan onkaan parempaa: pakkaspuuteri vai kevätloska? Suuria kysymyksiä! (Ehkä Kulttuurirahastolta heltiäisi apurahaa tämänkin tärkeän kysymyksen tutkimiseen…Hmmm)

Lumen loppuminen ei kuitenkaan ole vielä akuutti ongelma, sillä paraikaa Andermattiin tuiskuttaa taas urakalla. SLF tiesi kertoa sunnuntain jälkeen sataneen vuorokaudessa 50-70cm ja saman tahdin pitäisi jatkua ainakin huomisen. Gemsstock suljettiinkin hysteerisen lumisateen takia kokonaan ja avaamisesta ei vielä ole tietoa, mutta kunhan keli rauhoittunee niin me aiomme tietysti olla paikalla. 

Tänään tuli pitkästä aikaa päiväannos byrokratiaa kun veimme ajokorttianomukset. Täällähän ei toki saa ajaa EU-ajokortilla kuin vuoden tai joutuu autokouluun. Uutta lätkää varten olimme jo käyneet näkötestissä, täyttäneet terveyskyselyn, ja varautuneet kuvilla, henkilökortilla ja kelvottomalla EU-chaufföörin ausweissilla. Valokuvat vaan olivat virkailijan mielestä turhan värittömät ja siitä pienet miinukset ja ivaamiset. Leimat tuli kuitenkin - alkaa vastarinta taipua.

   

Alppien ja vuodenaikojen rajalla: yllä näkymä Brisenin huipulta etelään kohti Titlistä, alla pohjoiseen Luzerniin päin

 

Ylhäällä hiihdetään, alhaalla surffataan. Viikonlopun voimakas föhn-tuuli oli kerännyt kaikki kuuleimmat sveitsiläissurffarit ja jonkun saksalaisenkin vierwaldstätterseelle ja käytiin hiihdon jälkeen vaivihkaa nauttimassa skenestä.

Baselissa ollaan käyty lähikallioilla, ja samalla muun muassa avattu lehmiensyöttelykausi :) Tällä porukalla vaan oli voikukkaa omasta takaakin aika reilusti joten ensi kerralla täytyy ottaa jotkut paremmin kelpaavat spesiaaliherkut mukaan.

Ollaan myös kunnon suomalaisina keräilty kassitolkulla metsän antimia. Tähän vuodenaikaan kaikki puskat pursuavat bärlauchia eli karhunlaukkaa joka on herkullista valkosipulin ja ruohosipulin makuista villisipulia mmmm.