Meillä oli tiedossa uuden vuoden vastaanotto Italian Cerviniassa, joten suuntasimme aattona lähiseuduille Aostan kaupungin yläpuolelle Pilan hiihtokeskukseen. 'Hauska Pila' otsikoi Skimbaaja taannoin juttunsa, jossa kehuttiin keskuksen vapaalaskumahdollisuuksia paikallisten Alberto Tombien keskittyessä aurailemaan possujunissa rinteiden puolella. Oikeassa Skimbaaja olikin, vaikka tietysti tapamme mukaan suhtauduimme paikkaan epäilevän kriittisesti. Ensifiilis oli kuitenkin hyvä, sillä Aostasta ei tarvinnutkaan loirotella serpentiinitietä kahtakymmentä kilometriä ylös Pilan kylään, vaan tehokas kondooli nosti meidät tuossa tuokiossa pelipaikoille yli lumen peittämien viiniviljelmien ja kivitalojen. Lumituisku yltyi päivän aikana voimakkaaksi, mutta se ei menoa haitannut sillä suhteellisen laaja keskus tarjosi pitkästä poutajaksosta huolimatta edelleen korkkaamatonta metsäpätkää vieläpä siedettävällä näkyvyydellä. Innostuimme niin ettemme iltapäivälipun puitteissa edes kahville ehtineet ennen kuin oli otettava viimeinen kondoli takaisin Aostaan.

Matka jatkui Cerviniaan, joka on Zermattin kaveri Italian puolella Matterhornin ja muiden jättiläisten varjossa. Pari kaveria oli jo majailemassa läheisessä Valtournenchen kylässä, ja meille oli tarjolla houkutteleva petipaikka sohvalta. Lumimyräkkä sai vahvasta suolauksesta huolimatta alppitielle kerrytettyä parin sentin sohjokerroksen ja siinä sitten italialaiset kesärenkaineen ja mahdollisesti jo pikku hiprakassa lipsuttelivat, pysähtyivät hätävilkut päällä laittamaan lumiketjuja ja jatkoivat matkaa noin 10km/h vauhdilla. Tavallisilla kitkarenkailla ei todellakaan ollut minkäänlaista ongelmaa… Auto saatiin kuitenkin lopulta kaaottiseen kylään ja parkkiin risteyksen sisämutkaan hyvin lokaaliin tapaan, räikeästi sakkopaikalle. Bensakeitin ja italialaiset makaroonit saivat kuitenkin jäädä autoon sillä lomalaiset olivat varanneet meillekin juhlaillallisen. Kylän sokerileipomo oli uuden vuoden kunniaksi siirtänyt marsipaanit syrjään ja nostanut buffet-pöytään kaikki paikalliset herkut kinkuista kinkkuun - tarjoiltuna tyylikkäästi kertakäyttöaterimin. Todella maittavien pikkuherkkujen jälkeen oli vielä perinteinen jälkiruoka: nödepihvit linssikastikkeella. Lumisade jatkui edelleen voimakkaana, joten juhlinta sai jäädä siihen ja äkkiä nukkumaan seuraavan päivän puuterit mielessä.

Vuosi alkoi siis pehmeän lumen merkeissä, vaikkakin aamun pettymys oli valtaisa kun ylähissit olivat kovan tuulen takia kiinni ja typerä tuuli pilannut vakuuttavasti kertyneen lumen muutenkin. Ei tilanne ensimasennuksesta toivuttua silti huono ollut ja varsinkin Valtournenchen keskuksen alaosan metsät tarjosivat lähes sellaista lumi-iloittelua kuin oltiin illalla toivottu. Seuraavana päivänä tuuli oli rauhoittunut ja retki ulottui Sveitsin puolelle asti, Matterhornin juurelle. Cervinia-Zermatt -kokonaisuus on valtaisa ja vertaansa vailla olevissa maisemissa, mutta mahdollisuudet näppärästi saavutettaviin laskuihin rinteiden ulkopuolella eivät ainakaan äkkiseltään vaikuttaneet kummoisilta verrattuna esimerkiksi Engelbergin tai Andermattin helposti saavutettaviin lumikenttiin. Tosin useampi oikein miellyttävä siivu tällekin päivälle löytyi.

 

Valtournenchen metsää

Ennen kotimatkaa pistäydyttiin vielä uudelleen Pilassa avaamassa skinnailukausi. Sauvottiin hisseiltä muutama sata korkeuserometriä ylämäkeen pienelle Pointe Du Drinc -huipulle, josta avautui mahtava panoraama Blanc - Grandes Jorasses - Matterhorn -akselille. Oli pitkästä aikaa mukava hiihdellä myös ylämäkeen maisemia ihmetellen. Laskukaan ei ollut pöllömpi!

Etsi kuvasta Matterhorn