Viikonlopun kiipeilykohde oli Gastlosen Keski-Sveitsissä. Gastlosenin 15-kilometrinen kallioketju sijaitsee Fribourgin kantonin esi-Alpeilla. 61:llä huipulla on eri mittaisia reittejä noin 700. Ei olla aiemmin seudulla vierailtu, joten odotukset olivat tietysti korkealla!

Perjantai-iltaan mennessä saatiin muutamat colit ylitettyä, mutta lehmistä muodostui melkoinen viimeisten kilometrien taistelu. Uteliaita kavereita. Lopulta Gastlosenin komeat seinämät kuitenkin olivat edessä ja sopiva parkkipaikka=leirintä löydetty. Parkkis kallioiden alla alppiniityllä oli samalla tietysti myös laidun, ja heti lehmät jo laumana rynnivätkin paikalle. Nuuskivat kaikkea, ruuanlaittovehkeitä, autoa, tuoleja. Joukon seassa oli myös pari hauskaa vuohta joille jotkut ovat varmaan syöttäneet muutaman puustin liikaa, sen verran hellyydenkipeitä olivat. Siinä istuttiin juhannusaattoiltaa Gastlosenin kalliot selän takana, lumihuippuiset Jungfrau-massiivin huiput horisontissa ja karja seurana.

Juhannuspäivä aukeni pilvettömänä, kuten oli luvattu, ja jo aamulla oli suomalainen HELLEraja rikki. Meillä oli kiikarissa yksi kukkuloiden pisimmistä klassikkoreiteistä 400-metrinen Bilbo (12kp, 6a). Kalliot ovat paikallisten suosiossa, eikä syyttä, mutta sen takia reiteillä oli kohtalainen kuhina. Vaikka paikallinen tyttö kyllä olikin siellä mielellä, että ihan mieletöntä kun täällä ei ole ketään, kun he olivat varautuneet ruuhkaan. Ekat kymmenkunta köydenpituutta olivat hienoja: kiinteää, hyväkitkaista ja otteetonta. Ainoat varsinaiset otteet olivat pitkät pystylistat/-urat/-pötkelöt, jotka ovatkin tyypillinen piirre Gastlosenissa. Lopussa oli vielä muutama vähän väkinäinen puskarymyämiseen keskittyvä köydenpituus. Huipulla oli ahdasta useampien reittien päättyessä samalle pikku töppyrälle,  mutta näkymät olivat komiat, lumihuippuisia vuoria ja jäätiköitä kaikilla ilmansuunnilla. Laskeutuminen otti aikansa kun yhtäältä sai odotella huipulla omaa vuoroaan ja toisaalta itsellä on tapana tunaroida ja sotkea köydet jatkuvasti solmupalloiksi. No alhaalla oli kuitenkin hyvä fiilis: reitti oli kokonaisuutena hieno samoin keli. Gastlosen on myös kiipeilypaikkana komea: töppyrät nousevat suoraan niityiltä kuin pienet Dolomiitit ikään.

Ilta-ajeltiin Jaunin kylään täydentämään vesiä ja ihmettelemään meininkiä. Tällä kertaa yöpaikka löytyi vähemmän hienosta paikasta kuusijorpakosta voimalinjan alta, mutta soliseva puro tuuditti nopeasti uneen. Sunnuntaina taas ylös Gastloseniin, Grand Orgue -sektorille. Oli vaan niin kuuma ja puhti poissa että kiipeilysuoritteilla ei voi paljon kehua. Saatiin nyt sentään köydet edes suoriksi… Kotiin pitkin maisemareittejä. Mukava juhannus.