Tällä viikolla ollaan parina päivänä tutustuttu meiltä käsin lähimpiin touriseutuihin Luzernin eteläpuolen pikkukeskusten tuntumassa. Maanantaina hiihdeltiin Risetenstockille. Mukava pikku skinnailuretki, josta olisi päässyt jatkamaan parille muullekin huipulle ja laskemaan myös viereiseen laaksoon. Lasku takaisin päinkin oli kuitenkin hienoa kenttää jota voisi keskitalven puutereillakin olla ihan mukava kurvailla. Klewenalpissa olikin jo kauden viimeinen hiihtopäivä!

Tänään kohteena oli Bannalp. Onneton kabiininräppänä nosti edelleen tourihiihtäjiä kukkuloille täydellä teholla vaikka rinteiden osalta tässäkin keskuksessa Saisonanschluss oli jo takana päin. Ylhäällä vuoristomajalla arvottiin reittivalintaa kun mukaan olikin päässyt vain yksi pari nousurautoja ja hanki oli tietty lipsuvaisen oloista. No eipä siinä mitään, kai piikit vaan yhden suksen alla on hyvä hiihdellä kiiltelevää jäätä? Valittiin sitten varusteiden mukaan se jyrkimmän (=hauskimman) näköinen ränni kohti komeita kallioisia huippuja reilu tuhat metriä korkeammalla.

Sivakoijia oli taas kerran kuin pirkanhiihdoissa, ja mekin päästiin sopivasti ranskisukkojen eteen niin oli pakko pitää kohtuullista vauhtia. Tehokkaasti nouseva reitti luikerteli kallioseinämien vierustoilla ja väleissä pitkin kenttiä, luiskia ja harjanteita. Uutta lunta oli tullut tännekin 15 senttiä ja ylempänä se oli vielä kohtuupehmeää. (Perjantaina Andermattiin tuli taas useampi kymmenen senttiä mutta aurinkopuuterit jäivät meiltä tällä kertaa harmillisesti väliin.) Oltiin katsottu kotona kartasta että Ruchstock-huipulle menevän reitin viimeinen pyngerrys olisi loppuosastaan jyrkkää ilman suksia tepastelua. Mutta eihän myö savolaeset älytty silti hakkuja ja rautoja ottaa mukaan joten viimeinen etappi harjannetta toppiin jouduttiin jättämään väliin.

Lasku oli aivan loistava! Mukavasti viettävää koko matkaltaan, mikä oltiinkin jo ylösmennessä puuskutuksesta havaittu… Ylhäällä vähän vielä lumi pöllysi ja alempana aurinko oli muuttanut jääpeitteen taas mahtavaksi kevätlumeksi. Sveitsiläiset hiihtoretkeilijät tikkusuksineen olivat onneksi lanailleet kaikki samaa linjaa alas ja jättäneet meille mukavia koskemattomia siivuja, jotka vieläpä päättyivät suoraan alppituvan aurinkoiselle terassille. Taisi olla yksi kauden hauskimpia hiihtoreittejä ja mieli oli taas aika iloinen kun alhaalla astuttiin hissistä voikukkien keskelle parinkymmenen asteen lämpöön.

 

Tämänpäiväinen nousureitti