Red Rocks on osoittautunut kokonaisuutena oikein miellyttäväksi. Aurinko pomppaa taivaalle ja alkaa porottaa heti kuudelta, samalla patistaen reippaasti päivään. Päivän suloinen lämpö laskee samaa tahtia lähteensä kanssa ja jättimäinen kuu korvaa auringon hyvissä ajoin. Uni seuraa välittömästi peesissä ja leiritulilta tulee kömmittyä pehkuihin yleensä jo ennen yhdeksää. Leirintä on riittävän kaukana Las Vegasista keskellä aavikkoa, mutta kasinokaupungin laidalle "sivistyksen“ pariin ja kauppaan, buffet-salaattipöytään ja jopa suihkuunkin pääsee autolla amerikkalaisen näppärästi. Bussejahan täällä ei tietenkään kulje vaikka Red Rocksin puisto on kaupunkilaisille käytännössä ainoa paikka ulkoiluun ja kuhisee vaeltajia, pyöräilijöitä, juoksijoita ym.

Leirimeininkiä aavikolla

Kiipeily on ollut ensiluokkaista ja monipuolista, kaikkea tuntuu löytyvän. Ollaan kavuttu viikolla muutama viiden tähden helmi lisää, joista ensin ryömittiin Tunnel Vision -luolareitillä (5.8, 6kp). Ennen viidennen käydenpituuden tunnelia reitti oli perinteisempää halkeamakiipimistä sekä hienoa stemmailua ja rymyämistä leveässä kulmassa. Luolakiipeily sen sijaan oli erikoista. Ständiltä ryömittiin pimeässä tunnelissa kohti parinkymmenen metrin päässä näkyvää valoa. Ränni oli paikoin pahasti lasittunut, mutta takaseinä onneksi niin lähellä että vanhan koulukunnan savupiipputekniikoilla pystyi kihnuttamaan itseään helposti ylös selkä seinää vasten.

 

Tunnel Visionin toinen ständi ja luola

 

Seuraavaksi vuorossa oli toinen vastaavan tasoinen ja mittainen puuhastelu ylös Whiskey Peakin Froglands-reittiä. Tämä linja oli Black Velvet -kanjonissa, jonne johtava tie käytiin jo aiemmin toteamassa meidän autolle liian härskiksi. Aamu alkoi siis tien loppupään haikkaamisella. Tälläkin reitillä oli lopussa pieni kamiina, jonka päätteeksi puserruttiin jättimäisen kiven alta sen päälle. Parin päivän aikana saimmekin kylliksemme ahtaissa luolissa ahdistumisesta…

Froglands, 1. KP

Seuraavalta reitiltä halusimme kylkien raapimisen sijaan jotain urheilullisempaa seinämää. Tähän tarkoitukseen soveltui täydellisesti Black Velvet Wallin keskellä kulkeva The Dream of Wild Turkeys -reitti (5.10a, 10KP). Vaikuttava seinä ja reitti, ei ihme että sekin kuuluu Red Rocksien kaikkein suosituimpiin klassikoihin. Köydenpituus toisensa perään oli todella jyrkkää ja vaihtelevaa halkeamista otekiipeilyyn.

Reitti seuraa halkemaa yläoikealle ja edelleen tummaa kiveä kohti taivasta.

 

Seuraavaksi vuorossa lihasten lepuutusta turistitouhuissa ihmetellen mm. hiekkamonttua Grand Canyonilla.

Hyvää Isänpäivää kaikille isille!