Onneton reissu mutta kai niitäkin on mahduttava mukaan… Kelit jatkuvasti kylmät, sateiset jne ja kun pimeäkin tuli jo ennen kuutta niin pakussa värjöttely tuli tutuksi.

Matilla oli koko pari viikkoa omituinen vatsatauti joka sai kaikki kiipeily-yritykset päättymään oksenteluun ja meidät ennenaikaisesti maitojunaan… Kallioita sentään nähtiin liuta: El Chorro etelässä, Costa Blancan seutu ja vielä La Mussara Barcelonan eteläpuolella. Varsinkin El Chorro oli vähän pettymys; toki jos öisin tyhjentää suolensisällöt yhtä aikaa molemmista päistä pakun viereen niin ei siinä hienolle tunnu kuin korkeintaan posliinipönttö. Objektiivisesti El Chorro vaikutti kuitenkin puskaiselle, osin irtonaiselle ja lähestymiset pitkille tai hankalille. Ei alkuunkaan mikään helposti saavutettavien jyrkkien ja hienojen linjojen tyyssija kuten oltiin luultu, ainakaan niiltä osin mitä ehdittiin nähdä.

Yllä La Mussaran kallioita. Tämä seutu voisi hyvinkin tarjota vierailun arvoista kiipeilyä, mutta ei tällä kertaa eikä ehkä optimaalisimmin marraskuisessa lumisateessa.