Lumirajan paetessa on hiihtokelejä etsittävä yhä ylempää. Viikonloppuna randoilimme Arollan alueella, klassisen Haute Routen maastoissa Verbierin ja Zermattin välissä.

Lähes kesäisissä lämpötiloissa autossa nukkuminenkin onnistui tuskitta, joten olimme kätevästi varhain perjantaiaamuna piskuisen Arollan tuttihissillä. Rinnealueelta suuntasimme Pas de Chevres –solan yli Dix-vuoristomajalle. Tupa ei ole tähän aikaan vartioitu, mutta talvihuoneessa oli tietysti kaikki tarvittava: kamina, puita, ja kollegoiden jämäruokia. Yllätykseksemme saimme fiilistellä autiotupatunnelmaa kaksin, ilman sveitsiläisiä randoraakkeja.

Seuraavana aamuna laturetki jatkui ensin Col de Cheilon -solaan ja sieltä edelleen La Luetten huipulle. Lumen olemassaolo oli vähän niin ja näin, pikemminkin kyseessä oli jää(tikkö)vaellus. Ilman nousu- ja jäärautoja olisi hiihtolenkki kiertänyt lähinnä tupaa. Maisemat Matterhornille, Grand Combinille ja Blancille sekä keväinen keli sitä vastoin olivat upeat.

Tämänkertainen leppoisa tutustumistouri herätti innostusta alueen muidenkin vuorten valloittamiseen. Mont Blanc du Cheilon, Pigne d’Arolla… ja tietysti suksiminen Arollasta Zermattiin asti. Seuraavaksi kerraksi toivelistalla tosin olisi parempi lumipeite jäätiköillä eli vähemmän ammottavia railoja, lipsuvia pintoja ja rahinaa suksen alla.