Ellu ja Teemu miettii laskulinjaa

Edellisestä lumisateesta on vierähtänyt jo kauan, ja viime viikonlopulle luvattiin pelkkää auringonpaistetta. Oli siis sopiva hetki tutustua tarkemmin Andermattin hiihtoalueen takana oleviin kukkuloihin. Teemu Altdorfista liittyi seuraamme ja tarjosi jälleen myös yösijan miellyttävällä maatilallaan. Vuoria könyttiin ylös milloin skineillä milloin sukset repussa, kaikkiaan viiden eri satulan yli kahden päivän aikana. Lumi oli edelleen tuulensuojaisilla varjoisilla rinteillä hyvää, joten vaivan palkaksi saatiin piirrettyä nuudelikiemuramme useammille hienoille kentille ja puuterinpöllytystä muutama tuhat vertikaalimetriä.

Lauantaiaamuna suuntasimme Gemsstockin taakse Pizzo Centralen ympäristöön. Sunnuntaina oli tavoitteena hiihto Gemsstockilta Gloggentürmlin satulan yli ja vielä ylös Winterhornille, jolta erityisen hieno lasku Realpin kylään. Olimme sunnuntaiaamuna Gemsstockilta lähdettyämme hukanneet aikaa nousuissa valtavan ja onnettoman hitaista lumilautailijoista koostuvan ryhmän perässä, ja sen jälkeen ajautuneet kartan ulkopuolelle ja karmivan pitkälle tasamaatraverssille. Olimme jo kohtalaisen poikki niin henkisesti kuin fyysisestikin ja iltapäivä pitkällä.

Koska alkuperäinen tavoitteemme oli ollut Winterhornin nousu ja lasku vakaan ja turvallisen lumitilanteen takia, päätimme sen juurelle päästyämme että käymme kuitenkin hieman hiihtelemässä mäkeä ylös ja laskemme sitten muutaman sadan metrin jälkeen takaisin - tulisipa edes nousun alku tutuksi. No, kaikilla oli varmasti heti mielessä sama tavoite: ravi tauotta ylös ja mahtava lasku vuoren pohjoisseinää alas vielä ennen auringon laskua... Puolivälin jälkeinen välihuippu laski hetkeksi mielialaa, mutta edellä painava sveitsiläiskaksikko hauskan hiihtokoiran kera näytti myös jatkavan ylös joten valmis ura ja kaikki oli tyrkyllä, kunhan vain kone ei leikkaisi kiinni auringonpaahteessa.

Huippu saavutettiin ja viimeinen tippa vettä jaettiin ennen jyrkähkön ja laajan pohjoisseinän paketointia. Alun arviolta noin 40-asteinen ehkä viitisensataa metriä korkea seinämä olisi paremmilla voimilla ollut aivan uskomattoman hieno, mutta kyllä se nytkin mahtavaa oli. Laskun loppupätkällä oli tietty pusikkoa, tuulen pieksemää korppua, ojia ja sen sellaista millä pitkä päivä aina kuuluukin lopettaa.

 

Kuvan otti Teemu

 

 

Kauden ykkösväri

Bonuksena päivän poliittinen pläjäys äänestyksen lähestyessä:

Kaipa mekin ollaan sitten tuollaisia kamalia korppeja yhtälailla kuin nuo toisenmaalaisetkin... Tällainen iloinen lehtinen odotti tänään postilaatikossa - Suomessa moisten jakamisesta joutuis varmaan linnaan