Eilen palattiin muutaman päivän hiihdoilta koti-Baselin lämpöön, +26C! Kaikki on liikkeellä teepaidoissa ja sandaaleissa, ihan kesämeininki. Puissakin on niin isot lehdet että kevät taisi jo oikeasti muuttua kesäksi. Ei vuorillakaan kyllä palella tarvitse.

Käytiin torstaina vihdoin laskemassa Gemsstockin Kirahvi, joka oli aiemmin vastarinteeltä katsellessa näyttänyt päättyvän kapeaan ja jyrkkään kuruun, ja oltiin lykätty tutustumista mukavan aurinkoiselle kelille ettei jännittäisi niin paljon. Kuluaari ei kuitenkaan ollutkaan niin ekstreme ja laskun yläosan iso kenttä oli rentoa lojottelua. Kesäisen lämpötilan myötä lumikin oli nautittavaa firniä ja laakson pohjalla lanta haisi (ja tarttui kaikkialle suksiin ja siteiden kolosiin...mmm). Mahtavaa! Gemsstockin harjalta kirahvin yläosan laajaan bowliin pääsee useampaa kutkuttavan oloista ränniä, joten samalla avautui ensi talveksi kokonainen uusi leikkikenttä... uutta kautta tässä jo odotellessa. Täytyy varmaan alkaakin piakkoin tiedustella josko kyliltä irtoaisi puoli-ilmaiseksi joku kausikämpän henkinen, kun voi olla ettei toista talvea houkuttele viettää kellarinhajuisella ja kolkolla juna-asemalla.

Perjantaiksi oli luvattu edelleen aurinkoa joten suunnittelmissa oli pidempi touri Oberalppassista parin kolmen huipun yli. Teemu ja Maikku olivat myös suuntaamassa samoille seinille, joten etenimme neljän reippailijan possujunassa. Jo ennen ensimmäistä tavoitetta, Rossbodenstockia, alkoi auringonpaiste käydä harvinaiseksi, tuuli yltyä, ja hetkessä tummat pilvet peittivät näkyvistä välitavoitteen. Päätimme jättää pidemmät seikkailut seuraavaan kertaan ja ottaa suunnan suoraan alas Andermattiin jo ennestään tuttua reittiä. Alasmeno oli urille laskettua ja työlästä korppua, ei mikään helmi. Jos ei aamupäivä muuten ollut mikään kukkanen, niin edes ensiretkellään olleet siteisiin kiinnitettävät jääraudan tyypiset vekottimet ja Matin Dynafit-viritetyt vanhat ZAGit sentään osoittautuivat toimiviksi. Seitsemisensataa korkeuserometriä ylös ja vähän enemmän alas oli teräsreisille sen verran vaatimaton suorite, että iltapäivä hinkattiin vielä rinteitä ja lisää korppujäätä ja sohjoa Felsentalissa. Illalla reidet eivät enää olleetkaan niin rautaiset.

Lauantaina oli taas suuret suunnitelmat: Teemun ‘kotihissillä’ Altdorfista ylös ja edelleen skinnaillen 1500 metriä jollekin huipulle. Sää olisi kyllä tällä kertaa suosinut, mutta nyt reittivalinta meni raskaasti pieleen. Hyvin exposed polkua pitkin olivat Teemu ja Maikku sujuvasti hiihtäneet tammikuussa, mutta nyt polku rotkon laidalla oli kadonnut paksun lumen uumeniin niin että ilmeisen putoamisvaaran takia jouduimme kääntymään jo parin sadan nousumetrin jälkeen takaisin. Ajettiin sitten saman tien murjottamaan Baseliin, jossa naama tosin vääntyi taas virneeseen lämpömittarin lukemia tarkkaillessa. Illaksi mentiinkin vielä testaamaan lähibouldereita kesän ensimmäisen ‘HELLE’päivän kunniaksi.

Hyvää Pääsiäistä kaikille!